Lähestyin tehtävää Aristoteleen näkökulmasta. Nikomakhoksen etiikka on Aristoteleen eettinen pääteos, joka keskittyy hyveisiin. Sen kymmenen kirjaa koostuvat muistiinpanoista, jotka on tehty Aristoteleen Lykeionin peripateettisessa koulussa pitämistä luennoista. Aristoteles on joko omistanut teoksen pojalleen Nikomakhokselle, tai sitten hänen poikansa on myöhemmin muokannut teosta.

Aristoteleen perusajatus on se, että yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja. Nikomakhoksen etiikka painottaa eettisen käyttäytymisen asiayhteyttä — teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla väärin jossain toisessa tilanteessa. Aristoteles uskoi että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat automaattisesti tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

Intertekstuaalisuus eli muihin viittaaminen. Tarinan kuva ei hahmotu jos viime jakso jäi näkemättä. Palveleeko intertekstuaalisuus sitten itse tarinaa? Onko tarina yksinkertaisesti vain liian pitkä jos se pitää pilkkoa osiin jotta sen jaksaa pureskella? Jos näin on, niin miksi esimerkiksi tv-sarjat ovat niin suosittuja? Tuovatko ne arkeen kaivattua rutiinia kun uupunut työmuurahainen voi päivänsä jälkeen huojentuneena rojahtaa sohvalleen katsomaan ihmemies MacGyverin seikkailuja ja todeta että onneksi jotkin asiat eivät vain ikinä muutu. Vai onko kyse siitä että MacGyverista ei vain voi saada kyllikseen? Ehkä lannoitteesta rakennettu dynamiitti ei tällä kertaa räjähdäkkään...

Kuvat ovat tulleet ja polkeneet tekstin pohjalta muodostuvat mielikuvat jalkojensa alle. Enää ei tarvitse mielikuvissaan hahmotella sadun prinssin ulkomuotoa. Senhän näkee suoraan kirjan kannesta. Mutta miksi helvetissä kuvan prinssillä on korsetti päällään?

Kuvia voi luokitella asteikolla - ikoni, indeksi ja symboli. Kuvat ovat saaneet myös syvempiä merkityksiä. Jonkin kuvion näkeminen saattaa aiheuttaa pelkoa, inhoa, ahdistusta tai huojennusta. Kuvaa voi joutua tarkastelemaan pitempään että sen merkitys ja kuvaan piiloitetut viestit tulevat ilmi tai vaihtoehtoisesti kuvaa tarvitsee vain vilkaista tajutakseen mitä se edustaa.

Toistehan on esimerkiksi web-sivuilla sitä että sieltä löytyy asioita mitä sieltä olettaa löytävänsä. Lieneekin siis ihan hyvä homma että informaatiota etsiessä tieto löytyy sieltä mistä sen kuvittelee löytävänsä. Jos haluttua tietoa ei sitten löydy on turhautuminen auttamatta edessä. Toisaalta toisteen voi kokea vahingoksi aiheissa joiden ei pitäisi olla arvattavia. Esimerkkinä huumori, joka usein perustuu johonkin yllättävään asiaan saattaa hieman menettää teräänsä jos vitsin loppukäänne on hyvin arvattava.